Wee bit older reviews

Review from deadtide.com regarding the promo-CD 'Enduring Enchantment'

Review date: 7/2003
Link to review: http://www.deadtide.com/

SEARING MEADOW
Enduring Enchantment (deadtide.com 2003)
Arvostelija: K.Huckins

Now I get to hear something from the land of the Impaled Nazarene, Finland. This is definitely rooted in the old school of metal. In fact the only thing that keeps this from being power metal in need of a good bashing are the vocals of M. Ikkonen, whose style is closer to that of Nick Holmes work on the first three Paradise Lost albums, though not as clear. Unfortunately he relies on some vocal distortion in the song Mirror of Irony that is unnecessary as his voice is clearly enough to get the job done. Especially since all the distortion did was muffle the vocals to the point where you can barely hear them. The guitarwork is excellent on here, both guitars playing off each other beautifully without getting in each others way or walking all over the song. The bass is good stuff too, laying a nice bottom for the songs to rest on. Some very competent if not amazing drumming paces all the songs. Personally I’d like to hear a little more out of the drummer. The songs themselves aren’t the most original things, in fact I would venture to say they remind me a lot of Children of Bodom though instead of drowning everything out with those fuckawful keyboards they actually use them just to supply some atmosphere and let the guitars drive the song. The also have rather Goth moments, especially the piano intro to Mirror of Irony. Overall the only complaint I have about this is that its only 3 songs and about 14 minutes long, I’m in the mood for more. They have two other demos out but I have not had a chance to hear them. If they sound anywhere near this good then you have to wonder how this band is unsigned.

K.Huckins

Standout Tracks:
Wasted Heroes
Mirror of Irony
Three Names for Denial

Review from Pohjola-Metal regarding the promo-CD 'Enduring Enchantment'

Review date: 5/2003
Link to review: http://pohjolametal.net

SEARING MEADOW
Enduring Enchantment (Pohjola Metal 2003)
Arvostelija: Izak

Vuoden tauon jälkeen Searing Meadow palaa taas estradille uusien ideoiden kera, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, on luvassa tuttua pohjoismaalaista synkistelyä. Ja siitähän kyse näyttää edelleen olevan, nimittäin jo tummanpuhuvat, luontoon liittyvät kansikuvapotretit heijastelevat uhkaavasti Enduring Enchantmentista tihkuvaa kylmyyttä, epätoivoa, surua ja muuta mielenrauhaa horjuttavaa tekijää, jolla bändi on ennenkin lanseerannut itseänsä markkinoilla musiikkinsa lisäksi. Mikäpä siis olisikaan rattoisampaa, kuin nauttia pienoinen hetki Enduring Enchantmentin seurassa ja tutustua Searing Meadowin folk-rytkyttelyyn uudemman kerran?

Kolmesta biisistä muodostuva Enduring Enchantment käsittää jo soundillisesti paljon parempaa räimettä, kuin aikaisempi tuotos Once Adored. Levy edustaa nimittäin jo hiukan kuuntelijaystävällisempaa linjaa ja bändi on onnistunut pääsemään eroon osittain edellisen tuotoksen lapsentaudeista: musiikki ei kärsi enää hirveämmin soundien "tunkkaisuudesta", lautassoundit kuulostavat siltä, miltä pitää, tuplabasaripoljennoissa kulkee mukana miellyttävä pehmeys ja vokaalit on miksattu onnistuneemmin. Mitään erityistä natisemista en soundipolitiikasta keksikään, muuta kuin että, ehkä kitarasoundien identtisyys Once Adoredin kanssa voi häiritä joitain.

Edeltävän levyn, Once Adoredin heikkoudet nousivat lähinnä esiin liian samantyylisistä biisirakenteista tai biisien yllätyksellisyydettömyydestä. Enduring Enchantment pyrkiikin parhaansa mukaan korjaamaan nämä heikkoudet ja osittain onnistuu siinä. Biiseihin on yleisesti ottaen pyritty hakemaan enemmän moniulotteisuutta: kitaroiden thrash-henkiset riffit tuovat biiseihin enemmän liikkumatilaa, sekä muutamat Iron Maidenimaiset kitarafiilistelyt ja Children of Bodom että Sonata Artica -tyyliset (erityisesti uusimpien materiaalien) suomimetalli melodiayhtäläisyydet ovat plussaa bändin peruskonseptin lisäksi; tai ainakin ne tarjoavat piristävää vuorovaikutusta bändin hiukan samantyylisten folk-riffien - vanha Amorphis edelleen - seassa.

Soitannoltaan bändin tunnistaa samaksi orkesteriksi, joten mistään radikaalisista muutoksista musiikissa on turha puhua. Lähinnä uusimman materiaalin uudistukset - moniulotteisuuden hakeminen - löytyvät juuri siitä, että biiseihin on pyritty keksimään enemmän tarttumiskohtia ja pientä progressiomaisuutta pitämään mielenkiintoa yllä. Muuten peruspaketti on hyvin samanlainen edellisten materiaalien kanssa. Henkilökohtaiseksi suosikiksi levyn biiseistä nousi ensimmäinen raita "Wasted Herous", jonka tarjoamat mielenkiintoiset välisoitot aina thrash-kokeiluista erilaisiin rytmivaihdoksiin pitivät menon reippaana alusta loppuun.

Ehdottomasti vahvimmasta Searing Meadow'n demolevystä voidaan puhua, eikä itseltäni mitään suurempia kritisoimisia bändin musisoinnista ole. Lähinnä ainoa asia, mikä närkästytti demon musiikissa, oli liidikitaran parit hyvin samantyyliset folk-riffit edellisten levyjen kanssa. Myös Ikosen raadolliset kuolovokaalit jättivät toisinaan happaman maun suuhun. Viimeiset tuomio kaikuu kuitenkin estradin kuninkaiden puolesta: Taatulla kotimaisella sarvenpää-laatumerkillä varustettua melankolisuutta melodisessa death metal -perusrungossa folk-melodioiden kera. Todella viimeistelty teos, ja tuskin tulet katumaan demon ostoa, jos olet etenkin vanhan Amorphiksen ystäviä.

Review from Soundi 5/2003 regarding the promo-CD 'Enduring Enchantment'

Review date: 5/2003
Link to review:

Searing Meadow kehittyy tasaista tahtia.

Bändin perusajatus on vain kirkastunut ja selkeytynyt entisestään. Yhtye on sovittanut kappaleitaan harkiten, jolloin turhat rönsyt on saatu karsituksi pois, ja näin ollen kappaleiden rikkaat vivahteet pääsevät paremmin esille. Ja bändin kehittyessä edelleen biisintekokin on saanut uutta väriä, kun yhtyeen ajatukset ovat selkiytyneet. Biiseistä löytyy runsaasti pieniä kiinnostavia koukkuja, ja melodioissa yhtye tyytyy nokkeliin eikä niin ylitsevuotaviin ratkaisuihin. Myös kontrasti melodisten osien ja örinälaulun välillä toimii, sillä kumpikaan ei kampita toista.

Review from Metalhel.net regarding the promo-CD 'Enduring Enchantment'

Review date: 17.02.2002
Link to review: http://www.metalhel.net

SEARING MEADOW: Enduring Enchantment

Yet another Turkult assault! This time the brave Turkult warriors offer us some melodical "Death" Metal in the vein of old Amorphis, old Göteborg melo-Metal bands and some lines can be even drawn to Ensiferum´s demo-era and their folkish melodies (ok, ok, Ensiferum is also influenced by old Amorphis). Searing Meadow is a very young band, found in 1999, and I can imagine them being the next signing within few years to Spinefarm recs. or even Nuclear Blast as they play quite similar music as the bands in the aforementioned labels have in their rosters. There is nothing wrong with their music, growling, playing abilities, overall touch or anything like that, the sad fact is just that they´re pretty faceless. Searing Meadow isn´t just yet at their musical peak, they just simply vanish within the mass. Something must be done. F.ex. in the first song Wasted Heroes I can hear similarities to Children of Bodom´s synth- and guitar patterns/structures and that ain´t good at all. When playing this kind of melodical Metal, I would stick to the basics and just let the guitars overflow the music itself, like they do with those few cool solos one can find in the demo. Just forget all those fancy synth-layers (too much synth is just too much synth). I really can see Searing Meadow as the next big thing in the melo-Metal genre (well, first they have to kill the guys of CoB that they can conquer the throne, heh), but they have to get rid of the facelesness and drag something new into their music. Fine, polished and professional demo which only lacks the true invention of something of their own. This is for the people who listens to "Death" Metal like In Flames, CoB, Dark Tranquillity, Insomnium etc., not quite my cup of blood. 2½

Review from Inferno Magazine #9 regarding the promo-CD 'Enduring Enchantment' in Finnish

SEARING MEADOW: Enduring Enchantment

Suomalainen SM soittaa raskasta ja hieman Amorphikselta kuulostavaa örinällä höystettyä riffittelyä. Studiotasoiset soundit vakuuttavat ja yhtye soittaa yhteen aivan pirun hyvin. Suomihan on tunnetusti täynnä näit raskaita riffittely-bändejä, mutta SM onnistuu välttämään kaikki perusvirheet ja tuomaan biiseihinsä tuoreutta. Vaikka omaperäisyyttä ei ihan kottikärrykaupalla olekaan, niin levy-yhtiökamaa tämä ehdottomasti on. Ottakaapa rohkeasti yhteyttä levy-yhtiöihin.

Review from imrepiumi.net regarding the promo-CD 'Enduring Enchantment' in Finnish

Review date: 17.12.2002
Link to review: http://www.imperiumi.net

SEARING MEADOW: Enduring Enchantment

Vuonna 1999 perustettu suomalainen Searing Meadow on ehtinyt vasta kolmivuotisella urallaan kuitenkin julkaista jo kolme demoa ja Enduring Enchantment on niistä viimeisin. Demo sisältää kolme biisiä, niistä vauhdikkain "Wasted Heroes" aloittaa räjäyttämällä potin. Heti käy selväksi homman nimi, komppikitaran raskaat riffittelyt ja päällä koko ajan kulkevat soolokitaran melodiat. Laulu on tyypillistä örinää, mutta kuten useiden tapauksien kautta Suomessa on todettu tämä toimii, niinpä Searing Meadow todella rokkaa. Toinen ja kolmas biisi ovatkin rauhallisempia ja edustavat hieman toista puolta bändin musiikissa. Soundit ovat kiitettävää luokkaa ja soitto on jo levytyssopimusluokkaa, ainoa miinus demossa on sen lyhyys. -Mha

4/5

Review from LetsMakeSomeNoise.com regarding the promo-CD 'Enduring Enchantment' in Finnish

Review date: 2002-11-26
Link to review: http://letsmakesomenoise.com/...

Arvostelija:Metanolo, Arvosteltu: 2002-11-26

Toistaiseksi ilman levytyssopimusta oleva Searing Meadow osoittaa kolmen biisin promo-CD:llään Enduring Enchantment olevansa sinänsä jo melko valmis yhtye. Soitto kulkee, soundit ovat kohdallaan ja biisit ovat toimivia, hiottuja kokonaisuuksia. Puitteiden pitäisi siis olla kunnossa, mutta ongelma on siinä, että Searing Meadow edustama musiikki on kliseistä koskettimilla höystettyä melodista death-metallia pahimmillaan. Kaikenmaailman bodomit, tearsofsorrowit ja muut vastaavat vaikutteet kuuluvat liiankin selvästi, eikä Searing Meadow pysty tarjoamaan mitään uutta.

Hupaisinta koko promo-CD:ssä on se, että siltä löytyy kaikki melodeathin genreen mahtuvat biisiaihiot. Wasted Heroes on nopea, tiluttelukosketinosuudet sisältävä biisi, Mirror of Irony puolestaan rauhallisella pianointrolla käyntiin lähtevä puhtaasti melodioihin perustuva kappale ja Three Names for Denial hidas melodeath-slovari. Loistavaa mielikuvituksen säästökäyttöä siis.

Searing Meadowilla on vielä varaa kehittyä tyylinsä osalta, mikä olisikin toivottavaa, sillä kokoonpanona yhtye toimii saumattomasti. Ja jos ei muuta, niin ainakin edustamansa tyylilaji Searing Meadowilla on täydellisesti hallussa

Arvosana: 2/5

Review from radiodemo.net regarding the promo-CD 'Enduring Enchantment' in Finnish

Review date: 11/2002
Link to review: http://www.radiohelsinki.fi/radiodemo/esittelyt.html

Yhtye ilmoittaa soittavansa melodista death metallia vanhan Amorphiksen ja In Flamesin henkeen. Kansanlaulunomaisia melodioita harrastetaan ja laulu on ihan kelpo ärähtelyä. Teknisestä toteutuksesta ei löydy huomautettavaa. Searing Meadowin suurin heikkous on niiden tuttujen ja turvallisten polkujen tallaaminen ilman sivuaskelia. Rock (laajasti ymmärrettynä) on toki sitaattien kierrätystä, mutta uudet vivahteet ja yllättävät uudelleenkytkennät pitävät sen mielenkiintoisena.

Review from DeadTide.com regarding the promo-CD 'Once Adored'

Review date: 05/2002

SEARING MEADOW
ONCE ADORED

INDEPENDANT RELEASE
2001

Searing Meadow have picked up where Amorphis left off
at Tales from the Thousand Lakes. They manage to
recreate that sound quite convincingly, although
Searing Meadow sounds a lot happier than Amorphis ever
did. They write some great songs though, and the major
key riffing in the first two tracks actually sounds
really cool. The vocals are solid and sound almost
identical to Tomi's unique roar. The only thing
holding them back is that they sound exactly like
another band. Once they get over that though, they're
home free. MUXLOW

STANDOUT TRACKS: All

Review from Pohjola-Metal -magazine regarding the promo-CD 'Once Adored' in Finnish

Review date: 04/2002
Link to review: koti.phnet.fi/toksanen/arvostelut/searing_adored.htm

Melankolisista ja tummista Suomen metsistä ideoitansa luultavastikin ammentava turkulainen metalliooppera Searing Meadow on paskantanut esiin herrojen toisen levyn, joka kantaa nimeä Once Adored. Ennen tarkempaa tutustumista itse levyyn, otetaanpa hiukan historiikkia. Bändin edellinen ja samalla myös ensimmäinen tuotos Slowly Creeping In (ps: loppuunmyyty) iski itsensä läpi lähinnä peruspakettina metallin underground piireihin, ja toimikin taidonnäytteenä bändin mahdollisesta potentiaalista. Noin vuosi eteenpäin debyyttidemon julkistamisesta, ja tässä sitä sitten ollaan taas uuden lätyn kanssa; mitään miehistömuutoksia ei bändille ole sattunut, eli samalla koneistolla soitellaan ja muristaan. Eiköhän siis viritetä itsemme Once Adored -taajuudelle, ja katsota, mitä bändillä on tarjottavana?

Once Adored -levyn soundipolitiikka tuntuu olevan melko kaksipiippuinen juttu... Henkilökohtaisesti itse hämmästelin aluksi levyn "usvaisia" tai tunkkaisia (ei kuitenkaan mitään kellarisoundeja todellakaan!) soundeja, jotka saavat musiikin tuntumaan toisinaan jonkin verran monotoniselta - kuulostaen hiukan samasta puusta veistetyltä. Lähinnä soundien vaikutuksen huomaa, kun kaikki instrumentit ovat mukana kuvioissa tuomassa melodioita mukaan, jolloin musiikin niin sanottu punainen lanka meinaa katketa. "Usvaisilla" soundeilla on kuitenkin toinen vaikutus, joka sopii erityisen hyvin muuten melankoliseen musiikkiin tuoden sen oman fiiliksen mukaan, ja toimien (huom!) toisinaan vain edukseen.

Hiukan tarkemmin ottaen instrumenttien soundipuolesta: levyn tuplakitaroiden kitaravallit ovat "pehmeät", vokalisointi on yllättävän taakse miksattu, jolloin vokaalit meinaavatkin toisinaan hukkua kitarasahausten taakse (sekä muidenkin instrumenttien) - kosketinmatot tukevat lähinnä kitaraa tunnelmallisella puolella ollen miksattuna niitä alemmaksi. Liidikitaran tunnistaa hyvin komppikitarasta tarpeen vaatiessa, ja kitaramelodiat erottuvat hyvin. Ainoa "häiritsevä" seikka persoonallisen soundipuolen ja miksauksen lisäksi on rumpujen lautassoundit, joissa olisi vielä paljon säätämistä. Basso näyttelee roolinsa ihan hyvin. Kaiken kaikkiaan Musamuusa Studion soundit edustavat keskitasoa parempaa demo-tasoa, joten aikaa turhaa nokan koputusta tämäkin periaatteessa on, vai onko?

Levyn kolmesta raidasta ei mikään poikkea niinkään jätkien musiikillisesta peruslinjasta, joka suurin piirtein on tunnelmallista - melankolista - heavy metallia death metal -vaikutteilla; kitarat näyttelevätkin pääroolia, ja kitaravallit tukevat koskettimien tunnelmallista soitantaa, joka muistuttaa aivan jonkin verran toista kotimaista metallibändiä Lost in Twilightia. Toisinaan myös pienoiset rokahtavat kitarariffit ja erityisesti madallettu "örinäpuhelu" -vokalisointi tuovat mieleen Cryhavocin linjan. Joitain pieniä folk-vivahteita tyyliin Fall of the Leafe tuntuisi myös olevan, esimerkiksi "Promises so deep" -biisissä. Bändin jonkin asteiset death metal -vaikutteet kumpuavat lähinnä rummutustyylistä ja vokaaleista.

Musiikillisesti Searing Meadow jatkaa entistä melodiarikkaampana kuin edeltäjänsä, niin kuin bändi itsekin asian ilmaisee (suora sitaatti bändin kotisivuilta): "It contains three songs, which are all very atmospheric and full of excellent melodies." Bändin kolme uutta biisiä ovat sinänsä kaikki hyvin tasavahvoja kokonaisuuksia; homma pyöriikin ja rullaa. Toisinaan kuitenkin musiikkia kuunnellessa tulee tunne, että levy kaipaisi jotain... Ehkäpä ne soundit eivät kuitenkaan toimi aivan edukseen bändin musiikille; esimerkiksi biisejä on hyvin vaikea - ainakin itselläni - seurata, kun vokalisointi on miksattuna niin taakse. Yleensähän vokalisoinnin ollessa hiukan korkeammalla profiililla on kuuntelijankin helpompi seurata itse musiikkia.

Pientä parannettavaa ja kehittämistä jäi (omalaatuisuus myy), kuten ehkäpä biisejä voisi hiukan monimutkaistaa enemmän - esimerkiksi jokaisen biisin pääriffit meinaavat jäädä toisinaan polkemaan liian pitkäksi aikaa paikalleen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin laadukas lätty, ja pakkohan tunnustusta on antaa Once Adoredin hallituista melankolisista melodioista, jotka ovatkin luonnollisesti levyn ehtaa priimatavaraa. Ei mitään valitettavaa koko levystä sinänsä; muistaa kuitenkin pitää, että kilpailu on kovaa melodisessa death tai heavy metallissa tällä hetkellä (samanlaisia bändejä syntyy kuin sieniä sateella), joten tasoa pitääkin löytyä. Ehkäpä edustavin biisi levyllä on ensimmäinen raita "These evening tears", toisaalta jokaiseen biisiin on kuitenkin onnistuttu heittämään yksi idea, joka pitää mielenkiintoa jonkin verran mukana.

Review from Suomi Finland Perkele Alamaailma -magazine regarding the promo-CD 'Once Adored' in Finnish

Review date: 04/2002
Link to review: www.sfperkele.net/alamaail.html

Searing Meadow'n musiikki on erittäin melodista, folkahtavaa death/dark -metallia. Vertailukohdaksi pullahti mieleeni vanha Fall of the Leafe. Laulu on keskimatalaa örinää ja sinänsä juuri sellaista, jota tällaisen musiikin päällä odottaakin kuulevansa, ei mitään omaperäistä (kenellä sitten olisi?), muttei mitään vikaakaan. Saundit ovat selkeät ja balanssit ovat kohdallaan, mutta jotain outoa saundeissa on. Paikoin kuulostaa siltä, että lätyskä olisi ensin äänitetty, sitten laitettu ämpäriin soimaan ja lopuksi vielä vedetty koko hoito flangerin läpi. Omalaatuiset saundit kyllä, mutta itse en flangerista pidä, joten outo saundi laskee kuuntelunautintoani huomattavasti. Kaiken kaikkiaan hyvätasoinen, toimivasti soitettu ja sovitettu CD, mutta meikäläiseen makuun tämä on (sanoituksista ja kansista lähtien) liian "kaunista". Melodisen ja folkahtavan metallin ystäville varmasti kannattava hankinta.

Also in English:

Searing Meadow's music is extremely melodic death/dark metal with folk influences. Bit in the vein of old Fall Of The Leafe. The vocals are middle toned growling. Just what you expect to hear in this kind of music. Nothing special but no complaints either. The sounds are clear and well balanced, but there is something weird in the sound. The flanger guitars doesn't work for me and it disturbs me. However, very well-played and arranged CD, but a little bit too "beautiful" (regarding also lyrics and leaflets) for my taste. For those who like melodic folk metal this is surely worth checking out.

Review from Soundi magazine regarding the demo-CD 'Slowly Creeping In' in Finnish

Review date: 06/2001
Link to review: www.soundmen.net

Turkulainen Searing Meadow on sekoitus deathia, melodioita ja murinalaulua. Kombinaatio on toimiva, ja on sitä ehditty hioakin muutama vuosi. Biisien tarkoituksena ei ole olla puhdasta muurinmurskausta, vaan yhtye jäsentelee sävellyksiään seesteisemmillä osioilla. Niinpä kappaleista jää hyvä maku, kun sovituksille on jaksettu antaa niille kuuluva merkitys. Bändi toimii myös soittotaidoiltaan muutamia pieniä epätarkkuuksia lukuunottamatta. Miinukseksi katsottakoon se, että yhtye tapaa sovittamalla täyttää biisinsä niin, että johtoajatuksia ei olekaan enää niin helppoa seurata. Jonkinasteisella karsinnalla kappaleisiin voisi saada lisää ryhtiä.

Free translation:

The Band from Turku named Searing Meadow is a mixture of death, melodies and growl -like singing. The combination works, and the band members have had a few years to polish their act. Songs are not ment as pure growlgrindes, but instead the band outlines their compositions with more calm and serene parts. Therefore these songs leave a good aftertaste, specially when arrangements have been given the account they deserve. The band also works when it comes to their playing skills - excluding a few inaccuracies. As a negative note it could be said that the band arranges their songs so full that the lead ideas are not so easy to follow. By some trimming, some backbone could be added to the songs.

Review from Levyluola regarding the demo-CD 'Slowly Creeping in' in finnish.

Review date: 19.4.2001
Link to review: http://www.kase.fi/~jupakkal/slowlycr.htm

Turkulaisen Searing Meadownin taustat ovat melkolailla normaalit; bändi on perustettu kesällä 1999, kännissä tietysti. Tarkoituksena oli perustaa perkeleen brutaalia deathmetallia räimivä bändi, mutta jostain ihmeen syystä tyyli hiotui melodiseksi ja melankoliseksi murinametalliksi, jossa nyt kuitenkin niitä kuolometallin sävyjäkin on havaittavissa. Kuten tuossa Omnium Gatherumin demoarviossa kävi varmaankin ilmi, niin tämänkaltaisilla bändeillä ei kovinkaan suurta mahdollisuutta ole parrasvaloissa liiemmin keikkua. Tätä samaa huttua kun alkaa olemaan jo kenties vähän liikaa, melodinen deathi siis kärsii pikkuhiljaa inflaation. Onneksi Searing Meadownin tyyli ei ole aivan alan tyypillisintä meininkiä, vaan bändi on onnistunut hillitsemään menohalujaan ja meininki on sopivan verkkaisaa ja melankolista. Onhan tuosta yleettömästä tuplabassari tulituksesta lottorivi kitarasooloista saatu jo pikkuhiljaa tarpeeksemme!?!
Jos Slowly creeping in -demolta pitäisi etsiä hyviä ja huonoja puolia, niin tehtävä ei ole kovinkaan mahdoton. Demon huonoihin puoliin lukeutuu bändin epävarmuus, joka lähinnä näkyy liian takuuvarmoina ratkaisuina soitossa. Ideat ovat toki yllättävän tuoreen kuuloisia ja toimivia, mutta niiden toteutukseen olisi voitu käyttää lisää rohkeutta ja mielikuvitusta. Biisien eri osat tietää jo suurinpiirtein ennen kuin on kuullutkaan koko biisiä ja sovitukset ovat joksenkin ennalta arvattavia. Huonoihin puoliin lienee parasta lukea myös sanoitukset, jotka ovat kauttaaltaan kornia hölynpölyä (ainakin näin ulkopuolisen silmin) ja toimivatkin vain ja ainoastaan tavallisen hevibändin sanoituksina. Eivät siis anna yhtään enemmän kuin ottavatkaan. Bändin hyviin puoliin on puolestaan luettava rauhallinen ja elegantti tyyli, joka pitää loppuun asti ja oikeastaan vain paranee mitä pidemmälle demo etenee. Tällaisen tyylitajun omaavat demobändit erottuvat joukosta todella hyvin ja näyttävät varmaan vihreää valoa myös eri levy-yhtiöiden sedille ja tädeille.

Demon alkupuolella meininki on vielä melko rivakkaa melodista deathia, mutta demon edetessä meininki muuttuu synkäksi ja raskaaksi darkmetalliksi, joka toimii kaikkein tappavimmin viimeisessä biisissä "Bleeding mercy", jossa bändi ruoppaa samoja vesiä kuin Noumena, parin vuoden takaisella For the fragile one demollaan. "Bleeding mercy" biisissä on todellakin lopun alun henkeä, puhdasta kylmyyttä, joka jäätää syvälle sieluun. Pirun raskas, mutta samalla ilmavasti hengittävä biisi, joka on mielestäni aivan hitti ainesta. Demon muista hyvistä biiseistä on mainittava avausraita "The haunted age", jossa yltiöpäinen melodisuus toimii dominoivana elementtinä. Vauhdikas ja pirteä aloitus, jolla on varmasti hyvä ladata (mahdolliset) keikatkin käyntiin.

Suomi on kymmenien, jopa satojen metallimusiikkia esittävien demobändien luvattu maa. Jo pelkkä parrasvaloihin tulo suomen maalla vaatii suhteellisen korkea tasoisen esityksen. Searing Meadow onnistuu ensimmäisellä demollaan siltä osin, että tulevaisuus on pohjustettu tukevasti tämän demon myötä. Lähteehän se talon rakentaminenkin kivijalasta liikkeelle. Slowly creeping in nousee yleisellä tasolla katsottuna hieman keskiverto demoa korkeammalle, eikä demosta tosiaankaan ole oikein mitään pahaa sanottavaa...eikä kyllä paljoa mitään ylentävääkään. Perushyvä demo, suhteellisen hyviä biisejä ja tasaisen varma bändi. Pitääkö tässä vielä jotain muutakin sanoa? Eteenpäin vain!

Highlights: 1. 4.

-Joni Juutilainen-
joniju@kase.fi